Mikä ihmeen Kotokuru?

06.04.2022

Mikä ihmeen Kotokuru?, tokaisi ystäväni, kun touhuissani kerroin hänelle, että uunituoreen mehiläistarhaus -yritykseni nimeksi valikoitui Kotokurun hunaja. Mitä se Kotokuru oikein tarkoittaa?, hän kysyi.

Blown away

Ehkä nimi vaatiikin selityksen, koska se ei ole niin helposti avautuva (vaikka ensimmäinen selitys onkin yksinkertainen). 

Kotokuru on kotimme nimi. Tämä on se yksinkertainen osuus. 

Oma, ensimmäinen mehiläistarhamme on kotimme pihassa, mutta siltikin olisin voinut keksiä erilaisia innovatiivisiä, uudenkarheita, kansainvälisiä tai vitsikkäitä vaihtoehtoja hunaja-yrityksellemme. Miksi siis Kotokuru? Sana, joka ei ensi alkuun kerro mitään? 

Monimutkaisempi selitys liittyy vahvasti minuun itseeni ja asioiden kietoutumiseen menneisyyden kanssa.

Kun asuimme vielä kerrostalossa kolmen lapsemme ja kolmen kissamme ja koiran kanssa kolmannessa kerroksessa Kuopion lähiössä ja haaveilimmme omakotiasumisesta, en vielä voinut aavistaakaan, minne päätyisimme. Aivan vahingossa selailin huvikseni asuntoilmoituksia ja nähdessäni (tulevan, vaikken vielä tiennytkään sitä) kauniin puutalon porstuoineen, ihastuin. Jos voi sanoa, että rakkautta yhdellä silmäyksellä, niin sitä se juurikin oli, vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaisikin. 

Samalta istumalta lähetin WhatsApp-viestin miehelleni: Jos paikalla ei ole väliä, niin tää... (ja linkki taloon). Jos paikalla ei ole väliä tarkoitin sitä, että talon sijainti oli aiiiiiika kaukana siitä, mitä olimme alunperin ajatelleet. Useampi kymmenen kilometriä.  Hänkin taisi kuitenkin (luojan kiitos) kiinnostua, koska eipä aikaakaan, kun istuimme autossa ja matkasimme kohti eteläistä Kuopion maaseutua päivitellen, että kylläpä tänne on pitkä matka. Siitä se sitten lähti. 

Muistan aina tunteen, kun istuin pirtin pöydän ääressä katsellen leveitä, vanhoja hirsiä ja mietin; jos joku koskaan on sieluni kodin näköinen, niin tämä se on. Vanha ja kaunis, hieman kulunut ja rähjäinenkin, mutta täynnä tunnetta ja tunnelmaa. Tästä tulisi kaunis, haavelin. Ja samassa pessimistinen minä olkapäältä muistutti ettei kannata haaveilla turhia, ei se kuitenkaan onnistuisi. 

Se tarina sitten päättyikin lopulta hyvin (vaikka litroja ehdin jo kyynelehtiä ja huolestua ja murehtia ja pettyä ja... ties mitä) ja päädyimme lapsinemme, kissoinemme, koirinemme ja kimpsuinemme asumaan hirsitaloomme kevään korvalla 2019.

Kotokurun talomme Kuva: Seppo Hinkula

Vasta kauppakirjaa allekirjoittaessani huomasin Kotokuru-nimen papereissa. Toden totta, maapaikka, jossa talomme sijaitsee, on nimetty Kotokuruksi.

Kotokuru -nimen loppu oli minulle tuttu. Kuru-nimitystä käytetään pohjoisessa hyvinkin usein.  Kuru on kahden korkeamman maapaikan välissä oleva kapea laakso, noin maantieteellisesti määriteltynä. Kuusamon Kärpänkylässä lapsuuteni viettäneenä tutustuin kuru-sanaan ensimmäistä kertaa Rukalla. Kurua pitkin pääsi kätevästi Rukan rinteiden takapuolelta eturinteelle. Tuota kurua laskin varmaan tuhannet kerrat kaikkien Rukalla vietettyjen talvieni aikana.

6-vuotias Kärpänkyläläinen koululainen

Vaikka tuolloin Kuusamosta lähtiessäni vannoin, että isona aion asua aina katuvalojen alueella (ruutukaava-alueella, olipa se sitten missä kaupungissa tahansa), enkä metsän keskelle asumaan enää lähtisi IKINÄ, niin kuinkas sitten kävikään. Kävi niin kuin äitini aina sanoi: Älä koskaan sano mistään asiasta ei ikinä, koska juuri se asia todennäköisesti toteutuu.

Sataman auringonlasku

Niin kuin kävikin. Jätimme katuvalot taaksemme ja muutimme maalle pikitien vieminä. Nyt olemme metsän keskellä ja rakastan sitä! On se kummallista, kun voit yrittää pyrkiä pois jostain, mutta jos se asia on sinuun juurtunut, ei pyristely sitten lopulta taida kuitenkaan auttaa. Asioilla on tapana järjestyä meille parhain päin, vaikka emme sitä heti aina ymmärräkään.

Kotokuru- nimessä kuru-sana on menneisyyttäni. Se on pohjoisen pakkasia, jäistä viimaa kasvoillani laskiessani tiukassa paketissa laakson pohjaa pitkin kohti eturinteen valoja ja talvea.

Kotokuru -nimen Koto-alkuosa tarkoittaa minun mielestäni samaa kuin koti. Tämä paikka, jossa nyt asumme, on kotimme, joka on kurussa. Piilossa, katveessa, suojassa ja turvassa. Tämä on loppuelämäni koti, niin kauan kuin saan sen pitää yhdessä perheeni ja rakkaideni kanssa. Ei se täydellinen ole, mutta emme mekään. Se on omannäköinen!

Kuusen varjossa

Tämä oli Kotokuru -nimen pidempi selitys. Koukeroinen, toki, mutta sellainen kaiketi olen minä itsekin. Vähän koukeroinen ja vaikeaselkoinen, metsän keskellä viihtyvä ja kotikeskeinen.

Saman Kotokurun -nimen tunnelman (niin kuin minä sen koen); kodin ja turvan tunteen kuvaksi piirrettynä halusin Kotokurun hunajan -omaan logoon mukaan. Logoon halusin kodin mukaan (siksi katto), kurua kuvaa talon alaspäin suuntaavat viivat ja kaikki onnistuikin taitavan graafikon Kati-Marikan avustuksella upeasti.

Tällainen on Kotokuru -nimen tausta ja syy siihen, että hunajamme on Kotokurun hunajaa. 

Ihana, jos luit loppuun saakka! Kuullaan jälleen!

Iloa ja valoa päivääsi toivoen,

Kotokurun hunajan Krista